Kaksoisastutus

Kun pentueella on 2 isää, puhutaan ns. kaksoisastutuksesta. Kennelliitto ei käytä tätä termiä kun pentueella on useampia isäehdokkaita, vaan puhutaan yleisesti "polveutumistutkimuksesta". Kun kasvattaja puhuu kaksoisastutuksesta, on kyseessä yleensä tarkoin suunniteltu tapahtuma, mutta tietysti myös tahattomia "oho!" kaksoisastutuksia tapahtuu.

Kaksoisastutus tuli käyttöön Suomessa v. 2005 kun Kennelliitto päätti, että narttu voidaan astuttaa tai keinosiementää useammalla kuin yhdellä uroksella samaan kiimaan. Varsinaisesti sen mahdollisti kuitenkin tekniikan kehittyminen, sillä pentujen rekisteröinti edellyttää DNA-polveutumistutkimuksen tekemistä. Kaksoisastutus on käytössä myös Yhdysvalloissa ja se on FCI:n (kansainvälinen koiranjalostusliitto) hyväksymä. 

Uudenlainen kasvatusmahdollisuus tuo useita hyötyjä. Moni jalostukseen käytetty narttu saa vain yhden pentueen, mistä syystä urosten vaikutus jalostuksessa on perinteisesti ollut suurempi kuin narttujen. Kaksoisastuttamalla narttujen jalostusvaikutus kasvaa, mikä on rodun perinnöllisen vaihtelun kannalta hyvä asia. Suurin hyöty kaksoisastutuksesta saadaan harvinaisissa roduissa, joissa mahdollisimman laajan geenipoolin ylläpitäminen on rodun terveen olemassaolon ja säilymisen ehto. Narttua ei myöskään tarvitse rasittaa useilla pentueilla jatkojalostusmateriaalin saamiseksi, jos jalostusnarttu tekee keskimäärin esim. 1-2 pennut, saadaan sama narttu tekemään useampi yhdistelmä kuin se yksi tai kaksi, rasittamatta narttua lukuisilla synnytyksillä.

Kaksoisastutusta voidaan myös käyttää tilanteessa jossa uros on vanha, eikä sen kyky tiinehdyttää ole kauhean suuri, tai jos aiotun uroksen kanssa ei astutus ihan onnistukaan, mutta on tuhertanut siemeniään sen verran lähelle, että se voisi aiheuttaa tiinehtymisen, voidaan "varmistaa" toisella uroksella. Joskus nimittäin se narttukin tekee sitten sitä ainoaa/viimeistä pentuettaan, joten varmistelu voi olla hyvinkin paikallaan. Polveutumistutkimuksen myötä kaikki voivat sitten olla varmoja kuka on oikea isä. Pentuekokoon kaksoisastuttamisella ei ole sen suurempaa vaikutusta kuin astuttamisen toistolla ylipäätänsäkään. Tiinehtyvyyteen sillä on positiivinen vaikutus.

Kaksoisastuttamisen miinuspuoli on sen aiheuttamat korkeammat kustannukset. Sovittu astutusmaksu on tietenkin maksettava käytetyille siitosuroksille ja pentujen polveutumisen tutkiminen aiheuttaa lisäkustannuksia. Toisekseen läheskään kaikista kaksoisastutuksista ei saada molempien isäehdokkaiden pentuja, syystä tai toisesta usein käy niinkin, että kaikilla pentueen pennuilla on yrityksestä huolimatta sama isä.

Polveutumistutkimus
Yksittäisen koiran tai kokonaisen pentueen polveutuminen voidaan varmistaa polveutumistutkimuksen avulla. Näytteet otetaan emästä, pennuista ja kaikista isäehdokkaista. Mikäli jollakin vanhemmista on jo aiemmin määritelty DNA-tunniste, ei siitä tarvitse ottaa enää uutta näytettä. Koirien tulee näytteenottohetkellä olla tunnistusmerkittyjä (tatuointi tai mikrosiru).

Virallinen näytteenottaja tai eläinlääkäri ottaa koirista näytteet, yleisimmin poskisolunäytteet harjalla, jotka sitten lähetetään laboratorioon ja muutaman viikon kuluttua saadaan tulokset. Pentujen rekisteritodistuksiin tulee P-kirjain merkiksi siitä, että polveutuminen on varmistettu.