Do Khyi eli tiibetinmastiffi

Rotu on hitaasti kehittyvä ja monella tavalla alkukantainen. Sen olemus on vaikuttava, arvokas ja eleetön. Sillä on paljon sellaisia vaistoja ja käyttäytymistapoja, jotka ovat jo hävinneet pidemmälle jalostetuilta koirilta. Esimerkiksi nartuilla on juoksu vain kerran vuodessa. Rotu on ajan kanssa kehittyvä, joten nartut ovat valmiita vasta 2 - 3-vuotiaina ja urokset aikaisintaan 4-vuotiaina. Rotumääritelmän mukaan koko on uroksilla 66cm ylöspäin ja nartuilla 61cm ylöspäin. Käytännössä koot vaihtelevat sukujen ja kunkin kasvattajan painotuksen mukaan, narttu voi painaa n. 30-50kg ja uros vastaavasti n. 40-60kg riippuen lähtökohdista. Mielestämme tiibetinmastiffi on suurikokoinen, kokoonsa nähden ketterä vuoristokoira, eikä kömpelö jättirotu. Näin ollen jalostuskoiriemme sekä niiden jälkeläisten paino/koko on lähempänä edellä mainittujen mittojen ala- kuin yläpäätä.

Tiibetinmastiffi ei ole "helppo koira", vaan maineensa mukaisesti itsenäinen. Luonteeltaan tiibetinmastiffi on pidättyväinen, rohkea ja säyseä, jopa leikkisä (ainakin nuorempana). Itsepäisenä ja omatoimisena koirana se ratkoo ongelmia omalla, toisinaan yllättävällä tavallaan.

Karskiudestaan sekä suojeluvaistostaan huolimatta tiibetinmastiffi on hyvin hellä omaa perhettään kohtaan, ja esimerkiksi oman perheen lapset saavat tehdä sille lähes mitä vaan. Vahinkojen välttämiseksi koiralla tulee kuitenkin aina olla mahdollisuus poistua paikalta halutessaan.

Tiibetinmastiffi vaatii asianmukaisen tapakasvatuksen, sosiaalistamisen ja käsittelyyn totuttamisen. Nuorilla koirilla on jonkin verran miellyttämisenhalua, mutta vanhemmiten sekin vähä katoaa. Tiibetinmastiffi on uskollinen ja omistautuva, mutta ei osoita sitä liehakoimalla.

Alkuperäisillä alueilla tiibetinmastiffit ovat vapaana vartioivia koiria, jotka työskentelevät pareissa/laumoissa, tekevät päätöksensä itsenäisesti, ja niiden reviiri on laaja. Meidän yhteiskuntamme vaatimukset ovat kuitenkin toisenlaiset.

Suomessa tiibetinmastiffi tarvitsee aidatun alueen, josta se tavallisesti valitsee hyvän tarkkailupaikan, valvoen, että mitään yllättävää ei pääse tapahtumaan. Jos se voi jostakin rauhallisesta nurkasta koko ajan varmistua siitä, että kaikki on järjestyksessä, se makaa rauhallisena, näennäisen välinpitämättömänä jopa tuntikausia. Aidattu/muulla tavoin rajattu alue on välttämätön, koska koirat ottavat mielellään hyvin laajan reviirin. Reviiri vaikuttaa selkeimmin vahtimisen intensiteettiin ja koiran itsevarmuuteen. Reviirillä konfliktia ei vältellä tilanteessa jonka koira/lauma kokee uhkaavaksi. Normaalit uhan karkoitusmenetelmät ovat silti käytössä, eli haukkuminen, murina ja valehyökkäys. Reviirinsä ulkopuolella tiibetinmastiffi on usein säyseä, ei tunne tarvetta hallita tilanteita, eikä reagoi pieniin ärsykkeisiin. Reviirin ulkopuolella varoittavia signaaleita näytetään pidempään ja konfliktia pyritään välttämään. Reagointikynnys on korkeampi kuin monella muulla laumanvartijarodulla. Vahtiviettiään se toteuttaa mm. haukkumalla kaikissa reviirikseen kokemissaan paikoissa.

Tiibetinmastiffi viihtyy hyvin ulkona talvellakin. Sen karvapeitteen tulee olla karkeahko, paksu ja tiheä, hyvin likaa ja kosteutta hylkivä, eikä lumikaan siihen hevin tartu. Karvan laatu on tärkeämpi kuin määrä. Hoitona riittää harjaus joskus kun muistaa, ja perinpohjainen kampaaminen keväällä karvanlähdön aikaan. Karva vaihtuu vain kerran vuodessa, mutta silloin sitäkin perusteellisemmin. Pyrimme siihen että kasvateillamme on ennemmin hyvin tiheä, kuin hyvin pitkä turki. Pituus tuo mukanaan karvaan myös pehmeyden, jonka jälkeen helppohoitoisuus katoaa. Tiibetinmastiffi voi olla väritykseltään musta tai sininen punaruskein merkein, kokonaan musta tai sininen, soopeli tai kullanvärinen.